Puhu musiikkialaa, termit tutuiksi!

Soundgeist Helsingissä ideana on katsoa lavaa pidemmälle musiikkimaailman syövereihin. Spottivalojen ja backlinen takana piilee paljon vaikuttajia ja asioita joita ilman lavalla pyörisi bändin sijaan pari pölypalloa. Me päätimme avata teille parit nimikkeet ja asiat (pilkettä silmäkulmassa pitäen), jotka ovat olleet osana musiikkimaailmaa jo pitkän aikaa, tai vasta nostamassa päätään.

Manageri: Monella menestyvällä bändillä on manageri, joka hoitaa bändin asioita sillä välin kun itse artistit ovat treenaamassa tai tekemässä omia juttujaan. Näihin asioihin voi kuulua esimerkiksi keikkojen hankkiminen, keikkapakun vuokraaminen, yleinen PR-toiminta ja sopimusten hierominen.

A&R-manageri: Levy-yhtiön manageri, joka hoitaa kommunikoinnin artistin ja levy-yhtiön välillä. A&R-manageri on monesti myös se henkilö, joka etsii levy-yhtiölle uusia artistikiinityksiä, ja on mukana rakentamassa artistin uraa, joten näiden tyyppien kanssa kannattaa kaveerata! A&R tulee sanoista artist & repertoire.

PR: Eli Public Relations on termi, mikä käsittelee sitä, minkälaisen kuvan omasta bändistäsi annat muulle maailmalle. Hyvää PR:ää ovat onnistuneet keikat, hyvät levyarvostelut, fiksut haastattelut, ja sitten sitä huonompaa puolta edustaa esimerkiksi Phil Anselmon viimeaikainen kainalontuulettelu.

Keikkabuukkaaja: Se kaveri puhelimen ja sähköpostin äärellä joka vastaa eri keikkapaikoilla ja festareilla siitä kuka illalla oikein nähdään lavalla.

Promoottori: Isompi keikka- tai kiertuejärjestäjä, joka löytyy esimerkiksi jokaisen festarin taikka ison kiertueen taustajoukoista.

Miksaaja: Bändin homma on tehdä ja soittaa hyvää musiikkia, miksaajan homma keikoilla ja studiossa on saada se kuulostamaan hyvältä. Miksaaja on se kaveri joka (ainakin toivon mukaan) pitää instrumenttien volyymin tasapainossa, vetää johtospagetit keikkapaikalle ja ylipäätään hoitaa sähköt siihen malliin etteivät sulakkeet kärähdä kesken keikan.

Tuplaaja: Rap-keikoilla se tyyppi, joka huutelee biiseissä aivainriimejä tai sanoja itse keikan staran rinnalla. Hyvällä lykyllä hänelle on myöskin pieni soolo-osuus suotu. Yleensä tuplaajat vaihtuvat tasaiseen tahtiin, kun kyllästyvät toistamaan muiden riimejä, ja päättävät keskittyä oman uran luontiin.

Ohjelmatoimisto: Nimensä mukaisesti kyseiset toimistot myyvät ohjelmaa, eli muusiikoiden kohdalla tämä koskee yleisesti ottaen keikkoja. Listoilla voi olla niin bändejä kuin vaikkapa juontajia taikka muita esiintyjiä.

Showcase-festivaali: Tapahtuma jossa nousevia bändejä esiintyy musiikki- ja media-alan ammattilaisille. Keikoille voi yleensä vapaasti osallistua myös tavallinenkin keikkakansa. Suomen suurimpia showcase-tapahtumia ovat Musiikki & Median yhteydessä Tampereella järjestettävä Lost in Music ja Seinäjoella järjestettävä Mars-festivaali.

Rideri: Luettelo, josta selviää esiintymiselle asetetut vaatimukset. Eli lista jossa voi vaatia takahuoneeseen kitaran mallisia origameja ja vain ruskeita m&m rakeita (kannattaa varautua toki että alkuvaiheissa tällaisille vaatimuksille nauretaan vaan..) Hyvässä riderissa on ilmoitettuna bändin tekniset tiedot ja lavakartta selkeästi, ruoka-aineallergiat ja erikoisruokavaliot, sekä bändin yhteyshenkilön tiedot.

Backline: Vuori vahvistimia bändin takana/edessä/yllä/alla/vasemmalla/oikealla keikoilla. Pitää myöskin sisällään mm. rummut ja koskettimet.

PA: eli Public Address tarkoittaa julkista äänentoistoa, eli kyseessä on se laitteisto josta jytäkkä yleisön korviin kantautuu.

Alv. 0%: Nyt ei ole kyse epäonnistuneesta takahuonetarjoilusta, vaan alennetusta verokannasta, jonka myötä esiintyjien (kuten muusikoiden ja bändien) ei tarvitse suorittaa alv-veroa esiintymisistään, eli keikkapalkkiolaskussa voi lätkästä alvin kohdalle hyvillä mielin 0%, ja pitää koko potin itsellään. Huono puoli hommassa tietysti on se, ettei myöskään ostolaskuista voi vähentää niihin sisältyvää arvonlisäveroa, jos toiminta on arvonlisäverovelvollista. Yleinen ALV-velvollisuuden raja menee 10 000 eurossa tänä vuonna.

Merchandise: T-paidat, kangaskassit, pinssit, hajuvesimallistot ja kanankakan myyminen bändin nimissä…. Eli kaikki krääsä mihin nyt vaan keksittekään liittää bändin nimen ja logot ja myydä faneille.

Bio: Pahimmillaan romaanin mittainen luettelo bändin jokaisesta sekunnista ja jokaisesta henkilöstä, joka on treeniksellä edes pyörähtänyt, ja parhaimillaan tiivis ja mielenkiintoinen kuvaus bändistä ja sen taipaleesta, kiteyttäen mikä erottaa bändin muista.

Levytyssopimus: (=skumppapullot auki!) Levytyssopimuksessa bändi/artisti ja tuottaja (eli useiten levy-yhtiö) sopivat äänilevyn tekemisestä. Bändi veivaa biisit studiossa, ja tuottaja huolehtii tallentamisesta ja julkaisusta. Kun levyä myydään, taiteilija saa rojaltia tuottajalta.

Rojalti: Lisenssimaksu, eli tuotteen oikeuksien omistajalle maksettava sopimuspohjainen korvaus, eli tekijänpalkkio (lue: rahaa).

Kustannussopimus: Levy-yhtiö myy levyjä, kustannusyhtiö myy biisejä. Alun perin kustantajan tarkoituksena oli painattaa nuotteja, ja myydä niitä eteenpäin, mutta nykyään kustantajan tehtävä käsittää myöskin biisien hallinnoimisen, levittämisen ja markkinoinnin. Eli siinä vaiheessa kun biisinne pyörii automainoksessa ja tilille ilmestyy mukavantuntuiset korvaukset, niin kustantaja on se, jolle ruusupuska kiikutetaan.

Teosto: Tekijänoikeusjärjestö, joka edustaa säveltäjiä, sovittajia, sanoittajia ja musiikin kustantajia. Teosto korvauksia kerätään äänitteiden ja musiikkivideoiden käytöstä, sekä myöskin elävän musiikin käytöstä.

Gramex: Tekijänoikeusjärjestö, joka edustaa äänilevyllä tai muulla äänittellä esiintyviä muusikkoja, laulajia, kapellimestareita ja äänitteiden tuottajia. Gramex-korvauksia kerätään vain äänitteiden ja musiikkivideoiden käytöstä.

Teoston esitysilmoitus: Pakollinen toimenpide, jossa ilmoitetaan Teostolle livekeikoilla vetäistyt biisit, siinäkin tapauksessa vaikket olisikaan Teoston asiakas. Esitysilmoitusten perusteella Teosto tilittää esityskorvaukset teosten alkuperäisille tekijöille, eli jos settilista koostuu omista kappaleista ja keikkaa on riittänyt, niin saattaa olla ettei tili ole enää miinuksella.

Guitar Pro: Jokaisen aloittelevan bändin paras kaveri biisien nikkaroimisessa. Netistä ladattava ohjelma millä voi helposti ja nuotteja pätkääkään tuntematta saada jo muutamassa tunnissa hyvänkuuloista materiaalia soittamista vaille valmiiksi.

Loudness War: Nykyajan trendi musiikkimaailmassa minkä mukaan mitä kovemmalle äänite on miksattu, sen parempi. Haittapuolena ääni säröytyy ja yleinen laatu huononee, mutta nykyajan kännykän ja läppärin kaiuttimilla äänenlaatu on valitettavan toissijainen tekijä.

Autotune: 2000-luvun lahja niille poloisille, jotka haluaisivat olla laulajia mutta eivät osaa pysyä nuotissa. Vakavemmin ilmaistuna suosittu lauluefekti etenkin pop-musiikissa.

Soundgeist Helsinki: Tämä kaikki ja viellä lisää Nosturissa 20.2.2016! Soundgeist Helsingissä yhden päivän aikana koko lyhyt oppimäärä muusikkona toimimisesta ja musiikkialan saloista, kun paikan päällä pölpöttämässä ovat jo uraa tehneet muusikot, sekä alan toimijat. Opi siis kuinka selviytyä musiikkialan syövereissä, kaiva sisäinen rock-tähtesi esiin jameissa, osoita musavisassa kuka on kympin oppilas, ja verkostoidu ja hommaa vaikkapa levy-yhtiön pomo uudeksi bestikseksi. Niin ja tietysti livemusaa luvassa, kun yli 10 bändiä nousee lauteilla, joten älä siis missaa tätä!

Koko ohjelman löydät TÄÄLTÄ