Länsimaiset poikabändit

Poikabändiksi voidaan laajimmillaan määritellä mikä tahansa laulupainotteinen ryhmä, joka muodostuu pääosin nuorista mieslaulajista. Useimmiten bändin jäsenet ovat teini-ikäisiä, tai vähän vanhempia uransa alkuvuosina, ja instrumenttien soittaminen on harvinaista, laulu ja tanssi koreografiat ovat usein esitysten pääosassa.

Vaikka useat poikabändit ovat muodostuneet jäsentensä aloitteesta, useimmiten jäsenet etsitään managerin tai tuottajan aloitteesta koe-esiintymisten kautta. Tavoitteet ovat usein kaupallisia, mikä on johtanut poikabändi termin negatiivisiin mielikuviin musiikki journalistien, ja muun median keskuudessa.

Poikabändeille yhteistä on yhtyeen jäsenten imagon tarkka kontrollointi. Joko manageri, tai yhtye itse päättää minkä kuvan he haluavat antaa itsestään yleisölle, ja tätä noudatetaan sekä lava esiintymisessä että yksityiselämässä.

Historia

Poikabändien historian voidaan katsoa juontavan juurensa 30-luvulla nousukautensa kokeneiisiin, nelihenkisiin barbershop acapella ryhmiin. Ryhmät lauloivat neliosaisia harmonioita ilman instrumentaali sävellystä. Kappaleiden sanoitukset ja sävelet olivat helposti muistettavia ja  laulettavia. Nämä kasvoivat 40- ja 50-luvuilla doowop ryhmiksi, joiden kappaleiden teemat pyörivät samojen alueiden ympärillä kuin nykyaikaisten pop ryhmien.

Ensimmäiseksi nykyaikaisen tyyppiseksi poikabändiksi ajatellaan usein 30- ja 40-luvulla vaikuttanut afroamerikkalainen The Ink Spots. Yhtye vaikutti blues ja rock and roll tyylilajien kehittymiseen, ja he olivat suosittuja kautta Amerikan sekä mustan että valkoisen yleisön keskuudessa. Tämän tyyppisiä bändejä alettiin kutsua poikabändeiksi varsinaisesti vasta 80-luvun lopulla, tätä ennen puhuttiin harmonia yhtyeistä, tai miesten muodostamista vokaaliryhmistä.

Yleisön reaktioihin pohjaten useat musiikki journalistit taas laskevat englantilaisen The Beatles yhtyeen ensimmäiseksi poikabändiksi. Vaikka yhtye soitti instrumentteja, kaikki sen jäsenet lauloivat levyillä, ja aiheuttivat kaupunkiin saapuessaan hysteriaa paikallisten tyttöjen keskuudessa. The Beatlesin suosio myös inspiroi ensimmäisen koe-esiintymisten kautta, tuottajan johdosta, aloitetun poikabändin synnyn. The Monkees -ryhmä koottiin näyttelijöistä alunperin televisiosarjaa varten, mutta päätyi  myös julkaisemaan levyjä ja keikkailemaan televisio shown ulkopuolella.

Poikabändien kulta-ajat

Poikabändi kulttuurilla on ollut neljä kulta-aikaa, 60-luku, 90-luku, 2000-luvun alkuvuodet, ja 2010-luku. Suosittuja yhtyeitä on toki ollut näiden aikakausien välissäkin, ja useat ryhmät ovat jatkaneet levyttämistä useiden vuosikymmenten yli.

Poikabändien ensimmäiset nousu vuodet osuivat 60-luvulle, aikaan ennen poikabändi termin keksimistä. Amerikkalaiset perheryhmät, kuten Jackson 5 ja Osmonds olivat listojen huipulla, ja yleisön suosio takasi heidän kaupallisen menestyksensä. Musiikki perustui paljolti harmonioihin, mutta sisälsi pop musiikista tuttuja helposti tarttuvia kertosäkeitä. Esityksiä piristivät tarkkaan mietityt koreografiat.

Termi poikabändi näki vihdoin päivänvalon 80-luvulla, jolloin tuottaja ja lauluntekijä Maurice Starr laittoi kasaan pop bändin New Kids On The Block. Yhtye saavutti ennennäkemättömän kaupallisen menestyksen, sekä synnytti nykyisen poikabändin formaatin, jossa jäsenten persoonallisuuksia korostetaan, antaen faneille mahdollisuuden henkilökohtaisen idolin palvomiseen yhtyeen joukossa.

New Kids On The Block inspiroi managereita Amerikassa ja Englannissa laittamaan pystyyn omia kokoonpanojaan, ja 90-luku näki poikabändien räjähdysmäisen kasvun. Englannissa alkunsa sai Take That ja East 17. Irlanti liittyi peliin mukaan Boyzone yhtyeen kanssa, jonka taustalta löytyi manageri Louis Walsh, joka on ollut tästä lähtien vaikutusvaltainen poikabändien pelikentällä.

90-luvun alussa Amerikassa muodostettiin useita poikabändejä, jotka ottivat inspiraationsa gospel elementeistä ja R&B musiikista. Esimerkiksi Boyz II Men nousivat maailmanlaajuiseen suosioon. Amerikkalaiset pop tyyppiset yhtyeet yleistyvät vasta 90-luvun loppupuolella, jolloin Backstreet Boys, NSYNC, ja Hanson videot täyttivät MTV:n soittolistat. Nämä yhtyeet jatkoivat uraansa myös 2000-luvulle.

Poikabändit kokivat uuden nousun 2010-luvun tienoilla, jolloin musiikki kilpailuohjelmat yleistyivät. Pop Idols ja X-Factor pyörivät kaupallisten lauluyhtyeiden ja yksilöiden rakentamisen ja markkinoinnin ympärillä. Esimerkiksi One Direction sai alkunsa näissä olosuhteissa.